Mistä yhtiöiden väliset erimielisyydet syntyvät?
Asianajotoimistomme 123-vuotisen perimätiedon mukaan ne syntyvät useimmiten sopimuksesta. Sopimuksesta ne syntyvät tavallaan silloinkin, kun sopimusta ei ole, sillä tyypillisesti tästäkin on erimielisyyttä. Toinen väittää, että osapuolten välillä on sopimus, ja toinen väittää, ettei sellaista ole.
Yleisimmin epäonnistutaankin sopimuksen kohteen speksauksessa: mitä sopimus kattaa ja mitä ei. Erityisesti projektiluontoisissa sopimuksissa ei usein vielä sopimusta tehtäessä edes tarkasti tiedetä tulevan projektin mukanaan tuomia haasteita, ja kohdekin saattaa elää merkittävästi matkan varrella. Tällöin on inhimillistä ja ymmärrettävää, että tulkintaerimielisyyttä syntyy siitä, mitä sopimus kattaa ja mitä ei, koska kaikkea ei ole pystytty ennakoimaan.
Toinen yleisimmistä erimielisyyden syntysyistä on sopimuksen epäselvä muotoilu. Valitettavan paljon olen nähnyt sopimuksia, joiden sanamuodosta on mahdoton ulkopuolisena sanoa, mitä sopimuksella tai sen yksittäisellä lausekkeella on tarkoitettu. Osapuolten mielestä sopimuslauseke on saattanut sopimuksentekohetkellä vaikuttaa hyvinkin selvältä molemmille osapuolille, mutta kumpikin on vain ymmärtänyt sen eri tavalla.
Sopimus tulisikin aina kirjoittaa nimenomaan erimielisyyttä silmällä pitäen. Harvemmin me aamulla työpöydän ääreen istahdettuamme kaivamme esiin sopimuksen katsoaksemme, mitä meidän odotetaan päivän aikana saavan aikaiseksi. Sopimus kaivetaan pöytälaatikosta vasta sitten, kun sopimussuhteeseen syntyy häiriötila ja näyttää siltä, ettei vastapuoli toimi sopimuksen mukaisesti.
Olisi tärkeää, että jo sopimusta laadittaessa sopimusta ja sen sanamuotoja katsottaisiin ulkopuolisen tahon näkövinkkelistä. Ulkopuolinen taho on kuitenkin se, joka antaa sopimukselle sen lopullisen tulkinnan myös silloin, kun asiaa lopulta ratkotaan oikeussalissa.
Itse suosittelen grandma-testiä. Kun näytät sopimusta isoäidillesi, eikä hän ymmärrä, mitä siinä sanotaan, niin sopimus kaipaa vielä viilausta. Todennäköisesti hän ei ole ainoa, jolle sopimus on epäselvä. On myös mahdollista, että jonkun isoäiti on tuomioistuimessa ratkaisemassa asiaa ja antamassa sopimuksen sanamuodoille tulkintansa.
Erimielisyys kuormittaa valtavasti organisaatiota ja sen ihmisiä. Ensinnäkin riiteleminen on kallista. Toiseksi se on hyvin aikaa vievää. Riitaa ei koskaan voi täysin ulkoistaa ulkopuolisille avustajille, vaan organisaation oma väki on kiinni erimielisyyden hoitamisessa läpi koko prosessin. Tämä aika voitaisiin käyttää myös tuottavaan liiketoimintaan. Kolmanneksi, joku aina ottaa riidan henkilökohtaisesti ja tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että riita lähti hänen pöydältään tai se syntyi sopimuksesta, jota hän oli laatimassa tai hyväksymässä vastapuolen ehdottamia sanamuotoja.
Tämän kuormittavuutensa takia riidat kannattaa aina pyrkiä ennaltaehkäisemään, eikä siihen ole mitään parempaa keinoa kuin paneutuminen sopimusten laatimiseen ja neuvottelemiseen aivan erityisellä huolellisuudella.
Sitten kun kuitenkin aina käy niin, että sopimuksen laatimisessa on epäonnistuttu ja erimielisyys sopimustulkinnasta on syntynyt, niin hyvin inhimillistähän on ulkoistaa kaikki syyllisyys tapahtuneesta itsensä ulkopuolelle. Tällöin tuttuakin tutumpi selviytymisstrategia on todeta neuvottelukumppanin kanssa, että emmehän me onneksi tässä riitele, vaan asiathan tässä riitelevät.
Olen joitakin kertoja joutunut jättämään asiat, paperit, dokumentit, sopimukset ja niiden liitteet keskenään neuvotteluhuoneeseen poistuakseni neuvottelukumppanini kanssa huoneesta, joskus tauolle, joskus yölevolle. On pakko todeta, ettei vielä ensimmäistäkään kertaa urallani ei ole käynyt niin, että asiat olisivat poissa ollessamme ryhtyneet keskenään riitelemään.
Kyllä siihen aina on ihmistä tarvittu.
The content of this article is intended to provide a general guide to the subject matter. Specialist advice should be sought about your specific circumstances.